Valoisa risukasa

"You think this is tough? Try selling insurance to strippers. So, are you covered?"

Uhosin aiemmin etten listaa yksittäisiä vitsejäni mutta osa näistä on niin hyviä etten voi enää pidätellä. Ja fiilikset on muutenkin korkealla viime keikkojen jäljiltä. Jenkkikaverini Yannis (maailman ainoa ei-nationalistinen kreikkalainen) järkkäsi illan jossa oli vuorotellen videosketsejä sekä stand uppia. Tämä konsepti sopi hyvin yhteen. Muutenkin en usko että liikaa kannattaa stressata sitä mikä on "oikeeta" ja "puhdasta" lavakomiikkaa. Yleisöt vaan tuoleihin ja sit jotain kivaa eteen. Kuka näitä laskee. Suomessa välillä tiukistellaan sillä että ei saa vaikkapa hahmokoomikkoja päästää stand up klubeille. Uskon että tämä johtuu vaan siitä että nyt on vielä alkuvaiheet ja pitää todistaa että stand up ylipäätäänsä voi toimia. Jenkeissä tämä on jo täysin itsestäänselvää niin nyt sitä voi sekoittaa muihin taiteenmuotoihin.

Sivuhuomio stand upin toimivuudesta Suomessa: Joka kerta loppuunmyyty stand up klubi tampereen kaupunginteatterin tiloissa lopetettiin pari vuotta sitten kuin seinään teatterin toimesta. Uskon yhä että se johtuu siitä että kyseinen tapahtuma oli koko laitoksen ainoa voitollinen ohjelma ja siksi sai itse teatteriesitykset näyttämään huonolta.

Yleisö tykkäsi sketsivideoista mutta lähes kaikki ne olivat täynnä viittauksia jenkkijuttuihin joten multa meni ohin. Ainoo minkä tajusin oli kuittailu 50-luvun tyyliselle puhtoiselle perhesitcomille. Koomikoistakin kaikilla meni hyvin. Mulla meni ihan saatanan hyvin. Kaikki vain natsahti yhteen ja kun viimeinkin oli edessä oikea yleisö niin halusin ottaa siitä kaiken irti. Alussa yleisö oli suht rauhaton ja puhui keskenään mutta settini loppuvaiheilla jo hyssyttelivät toisiaan olemaan hiljempaa kuullakseen juttuni. Tämä on äärimmäisen harvinaista ja todella hyvä merkki.

Mun hyvä keikka erottui silleenkin joukosta että täällä harvemmin yksikään koomikko vetää alusta loppuun tappomeininkiä. Enemmänkin on rentoa hengailua jossa korostetaan yhteenkuuluvuutta yleisön kanssa. Tässä on suuri ero brittiläisen ja jenkkiläisen viihdekulttuurin välillä: Briteissä ei tarvii ollenkaan olla mukava mutta taitoa arvostetaan. Televisio täynnä antisankareita (Fitz) ja stand up skenessä epämiellyttäviä kusipäitä joilla helvetin hyvät jutut. Yleisö samaistuu heikkouksiin. Jenkeissä taas saa paljon anteeksi jos on kiiltävät hampaat.

On myöskin hankala vetää tappokeikkaa jos oma puhetapa on täynnä ylimääräistä höttöä. Vie liikaa tilaa naurukohdilta. Lähes jokainen koomikko täällä aloittaa näin: "Hey! How you doing? Doing good? Me too. I'm doing good. What's up! New York, man." Itse aloitan esim. tyyliin "Sorry I'm a bit late. Got into a staring contest with this blind guy." Vaikka periaatteessa jenkki pyrkii alullaan luomaan keskustelua yleisön kanssa, ja minä vain kerron suoraan vitsin, niin pystyn samalla tutustuttamaan itseäni yleisölle. Tuosta selviää että olen outo, vähäsanainen ja jonkun verran sadisti. Ja samalla saa ekan naurun sisään. Perussaksalaista tehokkuusajattelua.

Esimerkiksi eilen näin hyvän koomikon jolla oli nerokkaita vitsejä mutta ihan turhaa täytettä sen verran että ei mitenkään voinut saada esitykseen flow-tilaa päälle. Huumejuttu alkoi tälleen: "Hey man. You do drugs? Yes? No? It's cool man. I do drugs. Well I used to. Drugs, man. I don't do them anymore. Drugs are cool though." ja sitten itse juttu joka ei mitenkään tarvinnut tuota alustusta. Toi on sama kuin kitaristi joka säkeen välillä pysähtyisi virittämään soitinta.

Mut nyt pitää juosta hautausmaalle. Kuvataan video jossa kerron vitsejä suoraan kameralle ja laitetaan se nettiin. Toivottavasti on vähemmän noloa kuin aikaisempi puhelinseksipätkä.