Asian ytimeen

Jos viimeinkin kertoisin keikoista. Vitsejä tänne on tuultu vuolaisemaan. Kaskuja heittämään. En ole tosin vielä kokeillut savolais-imitaatiota mutta se on takataskussa hankalaa tilannetta varten.

Ensimmäisen keikkani sain tutkimalla Time Out lehden kotisivuja. Yhden klubin kohdalla luki "Established comedians trying out new material mixed with up and coming acts". Tämä on koodikieltä ja tarkoittaa "meillä ei oo kuin rupusakkia, jos olet OK koomikko ja luet tämän niin tule paikalle. Pääset lavalle". Showbisneksessä käytetään paljon metatekstiä sillä samalla ilmoituksella pitää valehdella yleisölle ja informoida esiintyjiä.

Saavuin paikalle ja esittelin itseni klubin vetäjälle Joelle. Kerroin hänelle esiintyneeni teeveessä Suomessa ja Englannissa. Täälläpäin televisio on kova juttu. "If you don't have tv credits, you got nothing." Porukka mainostaa itseään jopa tekemillään mainoksilla. Itseäni uran alkuvaiheessa pyydettiin vissymainokseen mutta päätin jättää väliin koska palkka oli kehno. Jos oisin päättänyt toisin niin tuskin olisin sillä hehkuttanut. Mutta olenko tässä väärässä? Kyllähän mainoskin on tavallaan taideteos, ja siinä voi esiintyä hyvin tai huonosti. Jos esiintyy nokkelassa mainoksessa hyvin niin onko sillä artistista arvoa? En aidosti tiedä. Missä vaiheessa konsumerismin kosketus tuhoaa taiteellisuuden? Onhan elokuvakin useimmiten lähinnä rahantekokone.

Joe oli mukava tyyppi ja päätti laittaa minut lavalle ensimmäisenä. Tämä voi olla hyvä paikka jos MC on hauska, mutta useimmiten pikkaisen hankalahko koska yleisö ei ole vielä kunnolla lämmennyt. Tällä kertaa yleisö koostui kolmesta 19v kansasilaisesta jotka olivat ekaa kertaa isossa kaupungissa. Seitsemän minuutin ajan kerroin vitsejä saaden nauruja lähinnä muilta koomikoilta. Mielenkiintoista oli että uskontoläppien kohdalla skidit hymyilivät paljon mutteivat uskaltaa nauraa. Yksi jopa laittoi käden suun etten ettei tirskuisi. Elikkä oli mukavaa kun kuittailin Kansasin auktoriteeteille mutta kuiteskin liian syntistä.

Toinen keikka oli bringer show. Tämä tarkoittaa että minun pitää tuoda paikalle tietyn verran kavereita, tässä mestassa kolme, ja he kaikki maksavat 10 taalaa ovella ja sitten on vielä kahden drinkin minimi. Tämä minimidrinkki käytäntö on melkein jokaisella komiikkaklubilla. Tavallaan tuntuu idiootilta sillä kyllähän aikuiset ihmiset saavat juoda sen verran kun haluavat tai eivät halua, mutta tavallaan on kiva kun kahden drinkin yleisö on juuri optimaalinen komiikalle. Bringer show on myöskin amerikkalainen keksintö ja siitä on kyllä haittaa komiikalle yleensä. Päästäkseen lavalle tärkeää ei ole kuinka hyvä olet vaan uskomattomat pahvit keikkailevat kokoajan sillä heillä on paljon kavereita. Jumalauta millaista sakkia täällä on painamassa klubeja. Luonnonvalinta hoi! Olen ylpeä jokaikisestä joka uskaltaa kokeilla tätä taiteenmuotoa mutta saatana pois sieltä lavalta.

Itselläni meni keikka täällä hyvin ja mestan vetäjä ylisti minut maasta taivaisiin kutsuen minut ensi viikolla takaisin. Saavuin paikalle viikon päästä ja hän kysyi missä on kolme kaveriani, ja sitten yritti klassista "Ai sori en ollut riittävän tarkka. Mutta haluaisitko nyt soittaa lähellä oleville kavereillesi ja kutsua heidät?" Mua ei oo näin kusetettu sitten rippikoulun. Noh bisnes on bisnestä. Häivyin paikalta vihaisesti mulkoillen.

Kolmas keikka oli legendaarinen tacomesta. Kuva kertoo enemmän kuin jne. joten kuvittele minut hyppäämässä sillalta. Neljäs keikka olikin sitten luksus. Kerron siitä tuonnempana.