Alku

En pysty nukkumaan aamukahdeksaa pitempään. Mikä on outoa sillä olen aina loikoillut puoleenpäivään saakka ja sillä faktalla kiusannut päivätöissä käyviä kavereitani. Mutta nyt herään joka aamu kasilta. Ei tämä voi oikeen olla jet lagia koska olen ollut New Yorkissa jo viikon.

Prkl ei saa unta. Vaihtoehtona on mennä ulos tutkimaan kaupunkia tai kirjoittaa blogia. Yleensä mulle tulee huono omatunto kun harmittelen että voi voi, tässä duunissa on liikaa vapaa-aikaa. Mutta nyt puhun siitä henkilölle jolla on aikaa lukea blogia. Sielunveli! Sielunsisko? Jotkut suomalaiset termit ovat niin hauskoja että harmittaa kun niitä ei käytetä enempää. Äitini reaktio tavattuaan tyttöystäväni meni tarkalleen näin: ”Ota hänet nyt nopeasti, sillä hänellä on varmasti kilpakosijoita!” Normaalisti en suhtaudu täysin tosissani äitini neuvoihin sillä eihän nykysuomessa tarvitse kunnioittaa vanhempiaan. Mehän ollaan niin superurbaania kansaa ja edellinen sukupolvi on harmillinen muistutus jostain muusta. Mutta tällä kertaa mietin että tosissaan, pitää tsempata sillä kilpakosijoitahan voi löytyä ihan postimiehestä lähtien. Oletko sinäkin kilpakosija?

On esittelyn paikka. Minä olen stand up koomikko. Olen duunikseni esiintynyt Suomessa ja Englannissa. Ensimmäisestä keikasta on neljä vuotta. Suomalaisen kuullessa ammattini he ensin aluksi kysyvät tienaanko sillä elannon (kyllä, senkin materialisti) ja ulkomaalaiset sanovat ”Tell me a joke!” (en). Mielestäni tästä ilmeää mielenkiintoinen kulttuuriero. Suomen historia kun on yhtä kärsimystä paitsi nyt tämän maratonin viimeiset pari metriä on mennyt hyvin niin ihmisille on tärkeää selviytyminen. Ihan sama vaikka pää hajois kunhan tulee materiaalisesti toimeen. Ulkomaalaisille taas tärkeää on kuulla vitsi. Elikkä on kaksi tapaa katsoa maailmaa: selviytymistaistelu tai vitsi.

Aloitettuani komiikan 2004 maaliskuussa viihdyin Suomessa suht tasan vuoden. Sen jälkeen 2005 vaihteittain muutin Lontooseen ja siellä asustelin kolme vuotta. Pää hajosi virallisesti toukokuussa ja lensin takaisin kotimaahan rentoutumaan. Nyt löysin itseni New Yorkista. Tuleeko tästä koti? Saa nähdä. Jos innostun enemmänkin blogeilemaan niin saatte kuulla tilitystä brittiläisestä luonteenlaaduttomuudesta. Tällä hetkellä tavoitteena on saada jonkinlainen jalansija ja käsitys amerikkalaisesta komiikkaskenestä.

Blogin teemoja tulee olemaan muodikas sarkasmi sekä kulttuurierot. Näkemykseni ihmisrodusta on että olemme hieman heikko esitys ja kompensoimme sitä ylimielisyydellä muita lajeja kohtaan. ”Olen parempi kuin kissa! Hähää! Se vain seuraa lankaa. Mutta missä on kaukosäädin?” Mielenkiintoisinta meissä tosin on monipuolisuus. Onhan kissojakin erivärisiä mutta niiden kulttuuri ei juurikaan eroa. Hiiret ovat aina muodissa. Ihmisillä on taas outoja systeemejä, ja oma meno nähdään aina täysin normaalina. Tämä on huvittavaa. Esimerkiksi Suomessa olen välillä absolutisti ja rankinta siinä on oman kantansa jatkuva selittäminen. Missään muussa maassa ei tarvitse selittää sitä ettei juo alkoholia. Ja Suomi on ainoa maa missä voi selittää käytöstään sillä että oli kännissä. Muualla sanottais takaisin ”Okei. Älä sit juo jos se saa sut käyttäytymään huonosti.” Suomessa taas olisi paha loukkaus ehdottaa jollekin juomisen lopettamista koska se käytännössä tarkoittaa ettet sovi kulttuuriin.

Kerron siis miten sujuvat isossa omenassa vitsit. En juurikaan aio listata yksittäisiä vitsejä. Tähän on pari syytä. Ensinnäkin osa niistä näyttää ruudulla kehnoilta. Tarvitsevat oikean esitystavan. Toiseksi: Klovnin kyyneleet! Lavan ulkopuolella esiintyjä saa olla kliseisen vakava. Tosin näin alkuun voin tehdä poikkeuksen ja listata kolmen parhaan juttuni punchlinen (loppuosan, eli sen joka aiheuttaa naurun):

”...mutta he olivatkin norjalaisia!”

”...mutta he olivatkin norjalaisia!”

”...mutta he olivatkin norjalaisia!”

Tätä kirjoittaessani kaverini kissa yrittää hyppiä näppäimistöllä. Miksei näitä saa lamaannutettua televisiolla? Hankalaa porukkaa. Kaverillani on luksuskämppä Manhattanin hyvällä alueella koska hän on rikas. Päivät pitkät mies tuijottaa tietokoneruutua kotonaan ja välillä puhuu kännykkään osakkeista ja illat juhlitaan. Pesunkestävä juppi. Kyseinen tyyppi on itse luonut miljoonansa joten hän voi rentoutua ja tehdä rahallaan mitä haluaa. Perijöillä on taas hankala dilemma koska tavallaan on kiva käyttää vanhempien rahoja mutta toisaalta pidetään luuserina selkäni takana. Teenpäs seksinauhan.

Seksiin on aina hyvä lopettaa. Sen jälkeen kun ei jaksa puhua.