Kello kolme yöllä. Ei nukuta yhtään. Jännittää huominen kirjoitussessio. Ideana on miettiä sketsejä Työväenluokattoman toiseen osaan.
Stand up nyt on sitä mitä on. Alkaa olla sen verran rutiinia ettei keikat oikeen jännitä. Tai no joku puolisen tuntia ennen lavalle menoa alkaa puhe vähentyä ja pulssi nousta muttei enää ole aamusta saakka vatsa sekaisin. Ekana koomikkovuotena laihduin yli kymmenen kiloa osittain siksi etten vaan uskaltanut syödä. Paino on nyt tullut takaisin niin pitää keksiä uusia stressin lähteitä. Tämä saattaa olla jopa vaarallisempi tapa laihduttaa kuin Atkins.
Ekan sketsinauhan teko oli kivaa ja jännää mutta kaikesta eniten stressasin palautetta. Sitä on tullut eri kautta melko lailla ja laidasta laitaan. Suurin osa tutuilta mikä tavallaan tarkoittaa silkkihansikkaita mutta myös turhan aggression puutetta. Eniten on kritisoitu äänen laatua. Siihen pitää ensi kerralla kiinnittää enemmän huomiota. Luulin että puomimikki pelastaa mutta silti pitää tarkkaan katsoa kaikki tilanteet ja puhua kovempaa kuin ilmastointihulina tai liikenne. Kuvan laadusta ei ole huomautettu elikkä valotus toimi. Kuvaajaporukkana toimineet Ari ja Olli tekivät loistavaa työtä.
Toinen kritiikin aihe, mistä yllätyin vielä enemmän, oli että sketsit olivat ihan kivoja mutteivat kovin erikoisia. Jopa konventionaalisia. Itse asiassa olin pelännyt vastakkaista. Luulin että stand up pätkä olisi liian outo ja unicef dissaus liian rankka sketsisarjaan. Alistuva lehmä liian sovinistinen ja Dalai Lama halpahallin pyyhkeellä liian budjettikamaa. Mutta näistä ei ole valittanut kukaan. Elikkä ensi kerralla pitää vaan enemmän luottaa omaan visioon ja tehdä niin itsensä näköistä kamaa kuin mahdollista. Konventioita ei tarvitse pohtia. Tämä on nyt jälkeenpäin ilmiselvää sillä samalla lailla stand uppikin toimii. Sketsiuntuvikkona on vaan helpompi katsoa edeltäjiä kuin luottaa omaan juttuun.
Stand uppia on takana kohta viisi vuotta ja vieläkin välillä lavalla tuntuu siltä kuin en saisi kommunikoitua omaa näkemystäni selvästi. Toivottavasti sketseissä tapahtuu edistystä nopeammin. Jännittää. Tästä tulee kiva kevät. Eiku kamaa purkkiin ja tuubiin.
tiistai 20. tammikuuta 2009
lauantai 17. tammikuuta 2009
tiistai 6. tammikuuta 2009
Poliittisesti epäkorrekti vitsi
Venäläinen onnenpyörä:
- Vjalitsen kjirjaimen jii!
- Njet, ei yhtjäkään.
- Eikjö ollenkjaan?
- Ei todjellakjaan.
- Vjalitsen kjirjaimen jii!
- Njet, ei yhtjäkään.
- Eikjö ollenkjaan?
- Ei todjellakjaan.
maanantai 5. tammikuuta 2009
Melkein sukua julkkikselle
Meitsi on nähny Chris Rockin! Oon sua kovempi.
Tämä kaikki tapahtui tasan vuosi sitten. Olin esiintymässä Lontoon parhaalla klubilla Comedy Storessa. Kuulostaa paremmalta kuin onkaan. Siellä on joka showssa yksi open spot, untuvikko, joka on "lupaava uusi kyky" elikkä kymmenen minuuttia ilmaisia vitsejä klubille. Jotakuinkin kaikki hengittämiseen kykenevät Lontoon koomikot ovat esiintyneet kyseisessä tilanteessa. Alitajuisesti tiesin kaiken tämän mutta olin silti täynnä adrenaliinia. Tänään musta tulee tähti! Meen lavalle, hurmaan kaikki ja ratsastan auringonlaskuun. Varatkaa punainen matto ja teurastakaa kylän ainoa härkä.
Saavuttuani mestoille soundiäijä tuli kertomaan kuinka kaikki esiintyjät joutuvat lyhentämään settiään yllätysesiintyjän takia. Pienen suostuttelun jälkeen sain kuulla kyseessä olevan Chris Rockin. Hänellä on viikon päästä videoitu keikka suurella Apollo teatterilla ja nyt mies oli täällä testaamassa materiaalia. Silloin tajusin että oma unelmamestani, Comedy Store, on oikealle tähdelle pelkkä treeniklubi.
Olin itse ekalla puoliskolla ja meni ihan ok. Olin enemmän keskittynyt Rockin tapaamiseen kuin itse esitykseen. Puoliajalla idolini saapui suht pieneen takahuoneeseen kymmenen(!) hengailijan kanssa. Melkoinen entourage, ajattelin, kunnes kurkistin ovesta ulos ja siellä oli kolkyt tyyppiä jonottamassa. Mitäs helvettiä. Ymmärrän että bändeillä on iso määrä roudareita mukana mutta mihin koomikon täytyy lennättää neljäkymmentä ihmistä yli Atlantin? Yksi tekee sound checkiä ja 39 kääntelee stereoita? Barack Obamalla on vähemmän turvamiehiä kuin koomikolla.
Koko porukka käyttäytyi kuin yhtenäinen lauma, puhuen samoista asioista ja seisten samassa asennossa. En ole ikinä nähnyt mitään tuollaista. Myöhemmin Chrisin esiintyessä kaikki katsoivat hypnotisoituna lavalle ja hymyilivät lakkaamatta. Pakosti tuli mieleen että tehän ootte kuulleet noi jutut kymmeniä kertoja, relatkaa ja vetäkää bisseä. Bändärinä olo on rankkaa duunia.
Chris tuli kohteliaasti esittelemään itsensä kaikille takahuoneessa. Hän oli hyvin asiallinen ja herrasmiesmäinen tiedustellen kunnioittavasti brittilän skenestä. Samalla aikaa miehen lämmittelijäkoomikko katsoi mua ja illan isäntää pari minuuttia kovasti miettien. Sitten hän tuli lähemmäs, kätteli isäntää ja poistui takavasemmalle. Olen kuullut jenkkilän skenen tiukasta nokkimisjärjestyksestä mutta tossa menee kyllä elämä hukkaan kun pitää kiukulla varoa ettei vain koske open spottiin.
Välihuomio: Open spot, open mic, ensikertalainen, nyyppä, hylkiö, potentiaalinen lavakuolema, aloittelija, tyhjä aika, suoraan kurssilta, wannabe, luuseri. Rakkaalla koulukiusatulla on monta nimeä. En yhtään kadehdi juuri stand upin pariin tulleita sillä kauhut eivät lopu lavalla. Joskus takahuoneessakin on tukalaa olla. Suosittelen lajista kiinnostuneita käymään kurssin ihan vaan sen takia että siellä tutustuu samassa tilanteessa oleviin ja pääsee esiintymään heidän kanssaan pari ekaa kertaa. Itse olisin tällaisen aikoinaan käynyt jos olisin tiennyt missä niitä on. Suomessa on ole havainnut kovin pahaa mopotusta, lähinnä keikan jälkeen työnnetään neuvoja kurkusta alas väkisin kun amatööri haluaisi hetken rauhaa. Itse tajusin aika pian että kun kokenein koomikko puhuu takahuoneessa niin kannattaa olla kunnioittavasti hiljaa ja nyökkäillä. Säästyy ongelmilta. Ehkä joskus minusta tulee tuo viisas pöllö joka kertoo sotatarinoita.
Takaisin Lontooseen. Chris kyseli MC:ltä miten ilta on mennyt tähän asti. "This is Saturday early show, right? It should be easy. In New York the first show on Saturday is so easy, my mother could do a spot!" Johon vastasin välittömästi, kysymättä: "Has your mother done a spot?" Chris pysähtyi, katsoi minua hitaasti, ilmeellä joka on jotain ärtyneen ja äimistyneen väliltä. "No. My mother does not do comedy. What I meant was, the show is so easy, she could go on stage and succeed." Jossain kaukaisuudessa rautalanka vääntyi itsestään.
Tukala hiljaisuus. Isäntä katsoi minua kuin tunaroivaa lasta ja Chris tuijotti liikkumatta. Hikoilin. Huoneeseen mahtuneet bändärit katsoivat minua halveksuen. Sekunnit matelivat. Lopulta Chris hitaasti kääntyi takaisin varsinaiseen keskusteluun ja pääsin hengittämään. Poistuin huoneesta ja katsoin staran esiintymisen kaukaa baarin screeniltä laittikokista tykittäen.
Yhteenveto: Itse keikka meni ihan hyvin mutta suuren sankarini edessä delasin täysin.
Tämä kaikki tapahtui tasan vuosi sitten. Olin esiintymässä Lontoon parhaalla klubilla Comedy Storessa. Kuulostaa paremmalta kuin onkaan. Siellä on joka showssa yksi open spot, untuvikko, joka on "lupaava uusi kyky" elikkä kymmenen minuuttia ilmaisia vitsejä klubille. Jotakuinkin kaikki hengittämiseen kykenevät Lontoon koomikot ovat esiintyneet kyseisessä tilanteessa. Alitajuisesti tiesin kaiken tämän mutta olin silti täynnä adrenaliinia. Tänään musta tulee tähti! Meen lavalle, hurmaan kaikki ja ratsastan auringonlaskuun. Varatkaa punainen matto ja teurastakaa kylän ainoa härkä.
Saavuttuani mestoille soundiäijä tuli kertomaan kuinka kaikki esiintyjät joutuvat lyhentämään settiään yllätysesiintyjän takia. Pienen suostuttelun jälkeen sain kuulla kyseessä olevan Chris Rockin. Hänellä on viikon päästä videoitu keikka suurella Apollo teatterilla ja nyt mies oli täällä testaamassa materiaalia. Silloin tajusin että oma unelmamestani, Comedy Store, on oikealle tähdelle pelkkä treeniklubi.
Olin itse ekalla puoliskolla ja meni ihan ok. Olin enemmän keskittynyt Rockin tapaamiseen kuin itse esitykseen. Puoliajalla idolini saapui suht pieneen takahuoneeseen kymmenen(!) hengailijan kanssa. Melkoinen entourage, ajattelin, kunnes kurkistin ovesta ulos ja siellä oli kolkyt tyyppiä jonottamassa. Mitäs helvettiä. Ymmärrän että bändeillä on iso määrä roudareita mukana mutta mihin koomikon täytyy lennättää neljäkymmentä ihmistä yli Atlantin? Yksi tekee sound checkiä ja 39 kääntelee stereoita? Barack Obamalla on vähemmän turvamiehiä kuin koomikolla.
Koko porukka käyttäytyi kuin yhtenäinen lauma, puhuen samoista asioista ja seisten samassa asennossa. En ole ikinä nähnyt mitään tuollaista. Myöhemmin Chrisin esiintyessä kaikki katsoivat hypnotisoituna lavalle ja hymyilivät lakkaamatta. Pakosti tuli mieleen että tehän ootte kuulleet noi jutut kymmeniä kertoja, relatkaa ja vetäkää bisseä. Bändärinä olo on rankkaa duunia.
Chris tuli kohteliaasti esittelemään itsensä kaikille takahuoneessa. Hän oli hyvin asiallinen ja herrasmiesmäinen tiedustellen kunnioittavasti brittilän skenestä. Samalla aikaa miehen lämmittelijäkoomikko katsoi mua ja illan isäntää pari minuuttia kovasti miettien. Sitten hän tuli lähemmäs, kätteli isäntää ja poistui takavasemmalle. Olen kuullut jenkkilän skenen tiukasta nokkimisjärjestyksestä mutta tossa menee kyllä elämä hukkaan kun pitää kiukulla varoa ettei vain koske open spottiin.
Välihuomio: Open spot, open mic, ensikertalainen, nyyppä, hylkiö, potentiaalinen lavakuolema, aloittelija, tyhjä aika, suoraan kurssilta, wannabe, luuseri. Rakkaalla koulukiusatulla on monta nimeä. En yhtään kadehdi juuri stand upin pariin tulleita sillä kauhut eivät lopu lavalla. Joskus takahuoneessakin on tukalaa olla. Suosittelen lajista kiinnostuneita käymään kurssin ihan vaan sen takia että siellä tutustuu samassa tilanteessa oleviin ja pääsee esiintymään heidän kanssaan pari ekaa kertaa. Itse olisin tällaisen aikoinaan käynyt jos olisin tiennyt missä niitä on. Suomessa on ole havainnut kovin pahaa mopotusta, lähinnä keikan jälkeen työnnetään neuvoja kurkusta alas väkisin kun amatööri haluaisi hetken rauhaa. Itse tajusin aika pian että kun kokenein koomikko puhuu takahuoneessa niin kannattaa olla kunnioittavasti hiljaa ja nyökkäillä. Säästyy ongelmilta. Ehkä joskus minusta tulee tuo viisas pöllö joka kertoo sotatarinoita.
Takaisin Lontooseen. Chris kyseli MC:ltä miten ilta on mennyt tähän asti. "This is Saturday early show, right? It should be easy. In New York the first show on Saturday is so easy, my mother could do a spot!" Johon vastasin välittömästi, kysymättä: "Has your mother done a spot?" Chris pysähtyi, katsoi minua hitaasti, ilmeellä joka on jotain ärtyneen ja äimistyneen väliltä. "No. My mother does not do comedy. What I meant was, the show is so easy, she could go on stage and succeed." Jossain kaukaisuudessa rautalanka vääntyi itsestään.
Tukala hiljaisuus. Isäntä katsoi minua kuin tunaroivaa lasta ja Chris tuijotti liikkumatta. Hikoilin. Huoneeseen mahtuneet bändärit katsoivat minua halveksuen. Sekunnit matelivat. Lopulta Chris hitaasti kääntyi takaisin varsinaiseen keskusteluun ja pääsin hengittämään. Poistuin huoneesta ja katsoin staran esiintymisen kaukaa baarin screeniltä laittikokista tykittäen.
Yhteenveto: Itse keikka meni ihan hyvin mutta suuren sankarini edessä delasin täysin.
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
Rutikuivaa politiikkaa
2009!
Kolme vuotta enää maailmanloppuun inkojen kalenterin mukaan. Se kun ei enää mene tästä pidemmälle. Tosin piti lentokoneidenkin tippua millenniumina koska tietokoneet eivät pysty laskemaan pidemmälle. Ja sen sijaan pahin mitä tapahtui oli että jotkut pitivät esitelmää siitä kuinka nyt ei oikeesti ole millennium kun Jeesuksen syntymävuosi laskettiin parilla hutiin. En hetkeen keksi mitään epärelevantimpaa.
Joku voisi jopa pitää inkoja optimisteina sillä espanjalaisethan saapuivat paikalle paljon aikaisemmin. Ehkä niiden ylipapit aavistivat tuhon tulon ja halusivat lisätä vähän ekstraa kalenteriin propagandasyistä. Yleisen mielipiteen manipulointi on siisti aihe. Noam Chomskyn kirjassa Manufacturing Consent kerrotaan siitä kuinka ensimmäisen maailmansodan alussa jenkkilässä yleinen mielipide oli todella pasifistinen ja maailmanpolitiikasta piittaamaton mutta se saatiin käännettyä muutamassa vuodessa propagandakampanjalla tyyliin saksalaiset repivät belgialaisilta vauvoilta raajoja irti. Vauvat ovat aina kova veto jenkkimediassa sillä ennen ekaa Persianlahden sotaa "kuwaitilaisnainen" kertoi USA:n teeveessä mitä kauheuksia irakilaiset joukot tekivät synnytyslaitoksella josta hän nipinnapin pelastui. Kun tarina todistettiin keksityksi niin oli jo sota käynnissä eikä ketään kiinnostanut.
Miksi sodille edes vaivaudutaan keksimään syy? Kun vaikuttaa jo siltä että jos jälkeenpäin syy selitetään valheeksi niin ei se hidasta menoa yhtään. Noi Mainilan laukaukset vois jo unohtaa. Rautaa vaan rajalle ja menoks. Kerrankin ku teeveessä joku pääministeri sanoisi "Noilla alue, meillä armeija, me hyökätä" niin tulisi pisteet rehellisyydestä.
Nykyään politiikkaan kyllä törmää missä vain. Ei voi aivotonta antiikin sotaleffaa katsoa ilman että siinä persialaisilla verrataan nykyajan Lähi-Itään. Pelasin juuri koneella Civilization nelosta ja Amerikka provosoimatta hyökkäsi kimppuuni. Tämä on kyseisessä pelissä ihan normaalia eikä riipu liikaa kulttuurista. Parin vuoron jälkeen kun yritin avata diplomatiaruudun niin tuli vain teksti "We don't negotiate with terrorists." Aika tiukkaa kommenttia peliltä jonka manuaalissa kerrotaan kuinka emme halua ottaa kantaa uskontoon tai politiikkaan. Jopa Mission Impossible kolmonen leffassa oli juonena että jenkit myyvät aseita pikkuvaltioille voidakseen hyökätä niihin. Tuli kyseinen kohtaus hieman puun takaa kun muu elokuva on lähinnä sitä kuinka stailattu Tom Cruise väistää luoteja muuttuvan kuvakulman avulla.
Asiaan! Uudenvuodenlupauksia:
- En käytä Hitler-argumenttia poliittisessa keskustelussa
- En käytä Hitler-argumenttia iskurepliikkinä
- En käytä Hitler-argumenttia veroilmoituksessa
Hypin seinillä. Viime keikka oli 20.12. ja seuraava 10.1. Tätä ennen pisin keikkataukoni oli kuusi päivää joskus pari vuotta sitten. Hajoaa pää. Järki katoaa.
Kolme vuotta enää maailmanloppuun inkojen kalenterin mukaan. Se kun ei enää mene tästä pidemmälle. Tosin piti lentokoneidenkin tippua millenniumina koska tietokoneet eivät pysty laskemaan pidemmälle. Ja sen sijaan pahin mitä tapahtui oli että jotkut pitivät esitelmää siitä kuinka nyt ei oikeesti ole millennium kun Jeesuksen syntymävuosi laskettiin parilla hutiin. En hetkeen keksi mitään epärelevantimpaa.
Joku voisi jopa pitää inkoja optimisteina sillä espanjalaisethan saapuivat paikalle paljon aikaisemmin. Ehkä niiden ylipapit aavistivat tuhon tulon ja halusivat lisätä vähän ekstraa kalenteriin propagandasyistä. Yleisen mielipiteen manipulointi on siisti aihe. Noam Chomskyn kirjassa Manufacturing Consent kerrotaan siitä kuinka ensimmäisen maailmansodan alussa jenkkilässä yleinen mielipide oli todella pasifistinen ja maailmanpolitiikasta piittaamaton mutta se saatiin käännettyä muutamassa vuodessa propagandakampanjalla tyyliin saksalaiset repivät belgialaisilta vauvoilta raajoja irti. Vauvat ovat aina kova veto jenkkimediassa sillä ennen ekaa Persianlahden sotaa "kuwaitilaisnainen" kertoi USA:n teeveessä mitä kauheuksia irakilaiset joukot tekivät synnytyslaitoksella josta hän nipinnapin pelastui. Kun tarina todistettiin keksityksi niin oli jo sota käynnissä eikä ketään kiinnostanut.
Miksi sodille edes vaivaudutaan keksimään syy? Kun vaikuttaa jo siltä että jos jälkeenpäin syy selitetään valheeksi niin ei se hidasta menoa yhtään. Noi Mainilan laukaukset vois jo unohtaa. Rautaa vaan rajalle ja menoks. Kerrankin ku teeveessä joku pääministeri sanoisi "Noilla alue, meillä armeija, me hyökätä" niin tulisi pisteet rehellisyydestä.
Nykyään politiikkaan kyllä törmää missä vain. Ei voi aivotonta antiikin sotaleffaa katsoa ilman että siinä persialaisilla verrataan nykyajan Lähi-Itään. Pelasin juuri koneella Civilization nelosta ja Amerikka provosoimatta hyökkäsi kimppuuni. Tämä on kyseisessä pelissä ihan normaalia eikä riipu liikaa kulttuurista. Parin vuoron jälkeen kun yritin avata diplomatiaruudun niin tuli vain teksti "We don't negotiate with terrorists." Aika tiukkaa kommenttia peliltä jonka manuaalissa kerrotaan kuinka emme halua ottaa kantaa uskontoon tai politiikkaan. Jopa Mission Impossible kolmonen leffassa oli juonena että jenkit myyvät aseita pikkuvaltioille voidakseen hyökätä niihin. Tuli kyseinen kohtaus hieman puun takaa kun muu elokuva on lähinnä sitä kuinka stailattu Tom Cruise väistää luoteja muuttuvan kuvakulman avulla.
Asiaan! Uudenvuodenlupauksia:
- En käytä Hitler-argumenttia poliittisessa keskustelussa
- En käytä Hitler-argumenttia iskurepliikkinä
- En käytä Hitler-argumenttia veroilmoituksessa
Hypin seinillä. Viime keikka oli 20.12. ja seuraava 10.1. Tätä ennen pisin keikkataukoni oli kuusi päivää joskus pari vuotta sitten. Hajoaa pää. Järki katoaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)