Melkein sukua julkkikselle

Meitsi on nähny Chris Rockin! Oon sua kovempi.

Tämä kaikki tapahtui tasan vuosi sitten. Olin esiintymässä Lontoon parhaalla klubilla Comedy Storessa. Kuulostaa paremmalta kuin onkaan. Siellä on joka showssa yksi open spot, untuvikko, joka on "lupaava uusi kyky" elikkä kymmenen minuuttia ilmaisia vitsejä klubille. Jotakuinkin kaikki hengittämiseen kykenevät Lontoon koomikot ovat esiintyneet kyseisessä tilanteessa. Alitajuisesti tiesin kaiken tämän mutta olin silti täynnä adrenaliinia. Tänään musta tulee tähti! Meen lavalle, hurmaan kaikki ja ratsastan auringonlaskuun. Varatkaa punainen matto ja teurastakaa kylän ainoa härkä.

Saavuttuani mestoille soundiäijä tuli kertomaan kuinka kaikki esiintyjät joutuvat lyhentämään settiään yllätysesiintyjän takia. Pienen suostuttelun jälkeen sain kuulla kyseessä olevan Chris Rockin. Hänellä on viikon päästä videoitu keikka suurella Apollo teatterilla ja nyt mies oli täällä testaamassa materiaalia. Silloin tajusin että oma unelmamestani, Comedy Store, on oikealle tähdelle pelkkä treeniklubi.

Olin itse ekalla puoliskolla ja meni ihan ok. Olin enemmän keskittynyt Rockin tapaamiseen kuin itse esitykseen. Puoliajalla idolini saapui suht pieneen takahuoneeseen kymmenen(!) hengailijan kanssa. Melkoinen entourage, ajattelin, kunnes kurkistin ovesta ulos ja siellä oli kolkyt tyyppiä jonottamassa. Mitäs helvettiä. Ymmärrän että bändeillä on iso määrä roudareita mukana mutta mihin koomikon täytyy lennättää neljäkymmentä ihmistä yli Atlantin? Yksi tekee sound checkiä ja 39 kääntelee stereoita? Barack Obamalla on vähemmän turvamiehiä kuin koomikolla.

Koko porukka käyttäytyi kuin yhtenäinen lauma, puhuen samoista asioista ja seisten samassa asennossa. En ole ikinä nähnyt mitään tuollaista. Myöhemmin Chrisin esiintyessä kaikki katsoivat hypnotisoituna lavalle ja hymyilivät lakkaamatta. Pakosti tuli mieleen että tehän ootte kuulleet noi jutut kymmeniä kertoja, relatkaa ja vetäkää bisseä. Bändärinä olo on rankkaa duunia.

Chris tuli kohteliaasti esittelemään itsensä kaikille takahuoneessa. Hän oli hyvin asiallinen ja herrasmiesmäinen tiedustellen kunnioittavasti brittilän skenestä. Samalla aikaa miehen lämmittelijäkoomikko katsoi mua ja illan isäntää pari minuuttia kovasti miettien. Sitten hän tuli lähemmäs, kätteli isäntää ja poistui takavasemmalle. Olen kuullut jenkkilän skenen tiukasta nokkimisjärjestyksestä mutta tossa menee kyllä elämä hukkaan kun pitää kiukulla varoa ettei vain koske open spottiin.

Välihuomio: Open spot, open mic, ensikertalainen, nyyppä, hylkiö, potentiaalinen lavakuolema, aloittelija, tyhjä aika, suoraan kurssilta, wannabe, luuseri. Rakkaalla koulukiusatulla on monta nimeä. En yhtään kadehdi juuri stand upin pariin tulleita sillä kauhut eivät lopu lavalla. Joskus takahuoneessakin on tukalaa olla. Suosittelen lajista kiinnostuneita käymään kurssin ihan vaan sen takia että siellä tutustuu samassa tilanteessa oleviin ja pääsee esiintymään heidän kanssaan pari ekaa kertaa. Itse olisin tällaisen aikoinaan käynyt jos olisin tiennyt missä niitä on. Suomessa on ole havainnut kovin pahaa mopotusta, lähinnä keikan jälkeen työnnetään neuvoja kurkusta alas väkisin kun amatööri haluaisi hetken rauhaa. Itse tajusin aika pian että kun kokenein koomikko puhuu takahuoneessa niin kannattaa olla kunnioittavasti hiljaa ja nyökkäillä. Säästyy ongelmilta. Ehkä joskus minusta tulee tuo viisas pöllö joka kertoo sotatarinoita.

Takaisin Lontooseen. Chris kyseli MC:ltä miten ilta on mennyt tähän asti. "This is Saturday early show, right? It should be easy. In New York the first show on Saturday is so easy, my mother could do a spot!" Johon vastasin välittömästi, kysymättä: "Has your mother done a spot?" Chris pysähtyi, katsoi minua hitaasti, ilmeellä joka on jotain ärtyneen ja äimistyneen väliltä. "No. My mother does not do comedy. What I meant was, the show is so easy, she could go on stage and succeed." Jossain kaukaisuudessa rautalanka vääntyi itsestään.

Tukala hiljaisuus. Isäntä katsoi minua kuin tunaroivaa lasta ja Chris tuijotti liikkumatta. Hikoilin. Huoneeseen mahtuneet bändärit katsoivat minua halveksuen. Sekunnit matelivat. Lopulta Chris hitaasti kääntyi takaisin varsinaiseen keskusteluun ja pääsin hengittämään. Poistuin huoneesta ja katsoin staran esiintymisen kaukaa baarin screeniltä laittikokista tykittäen.

Yhteenveto: Itse keikka meni ihan hyvin mutta suuren sankarini edessä delasin täysin.