Keikkoja

"That's what I'm talking about!"
"Them's the apples!"
"Tell me about it!"
"My life, right!"

Täälläpäin kuuluu hehkuttaa. Jos haluaa vitsistä kunnon naurut irti niin suosittelen lisäämään loppuun tyhjän lauseen. Muutenkin pitää olla asennetta. Lavalla ja sen ulkopuolella. Asenteella voi korvata esimerkiksi logiikan. Tähän meininkiin oli aluksi hankala tottua mutta nyt alan päästä jyvälle. Herään! Aamulla! Ja! Juon! Kahvia! Koska! Tykkään! Siitä! Katoin telkusta bisneskanavaa ja pukumiehet täysillä huusivat toistensa päälle kuvaillen kuinka nyt on 'awesome' aika sijoittaa tiettyyn teollisuudenhaaraan.

Mutta mikäs siinä. Maassa maan tavalla. Olen ruvennut lisäämään juttuihin löysempiä kohtia ja huomasin jotain outoa: Komiikkasettini hengittää paremmin. Sitä on helpompi kuunnella. En enää ryntää punchlinesta toiseen vaan esittelen aiheen ja rupean puhumaan siitä. Tämä on silleen hauskaa vaihtelua että viimeiset kolme vuotta olen suunnilleen laskenut sekuntteja seuraavaan yllättävään käänteeseen. Kiva oppia uusia asioita. Saa nähdä toimiiko hitaampi tyylini Euroopassa.

Keikkoja on tullut painettua paljon. Peruspäivänä teen open micin roskaklubilla viiden-kuuden maissa ja sitten meen joko ok klubille kärkkymään spottia tai kovalle klubille seuraamaan menoa. On kiva esiintyä paljon ja muutenkin nähdä kokoajan uusia äijiä lavalla. Inspiroivaa. Hyvät täällä on kyl tosi hyviä. Paikalliset ovat aivan loistavia saamaan selvät rutiinit kuulostamaan sillä hetkellä keksityltä jutustelulta. Stand upin illuusio.

Eroa Suomen skeneen on että täällä klubeilla on vähemmän jengiä yleisössä. Isoillakin mestoilla voi tupa täyttyä 80 tyypin kohdalla. Tosin illan aikana on helposti kolme showta. Spotit ovat lyhyempiä ja pitää olla melkoinen konkari ennen kuin pääsee esiintymään kauemmin kuin 10-15 minuuttia. Show kestää tunnin ja kolme varttia ja väliaikaa ei ole käytännössä ikinä. Tarjoilijat tuovat juomia kokoajan huoneeseen mikä on lievä häiriö mutta siihen tottuu. Monesti hyvillä klubeilla ennen headlineria laitetaan joku untuvikko lavalle koska juuri silloin tarjoilijat tuovat pöytään illan laskun ja yleisö kaivaa kuvetta. Tämä spotti on melkein mahdoton esiintyjälle koska huomio on täysin kiinnittynyt muualle. Sitten illan pääesiintyjä tulee tilanteen rauhoituttua lavalle ja korjaa potin. Itse tein yhden tuollaisen kuolleen spotin ja tuntui suunnilleen siltä kuin häiritsisi jonkun rakastelutuokiota. Laskun maksaminen on intensiivistä touhua.

Noh, mitä vaan että pääsee lavalle. Tässä hommassa välillä joutuu nöyristelemään. Olen ruvennut hengailemaan kivempien klubien luona ja tutustumaan vähitellen vetäjiin. Yhtäkkiä kun he kysyvät mitä teen niin kerron olevani koomikko ja pyydän spottia silleen että olisi heille tukalaa kieltäytyä. Saatan vaikka mennä katsomaan esitystä ja tarkoituksella maksan pääsylipun vaikka olisi periaatteessa koomikoille ilmaista, jotta heitä hävettää myöhemmin kuultuaan ammatistani ja saan säälistä spotin. On myös tullut välillä liioiteltua saavutuksiani (I've done a fair bit of Finnish television = yksi kuuden minuutin spotti). Nyt tuntuukin siltä että jos ei tästä lajista tule mitään niin voin suoraan siirtyä myymään käytettyjä autoja.