Koko Skotlannin Historia

Heräsin juuri ekan kerran viiteen päivään ilman krapulaa. Lähtenyt vähän käsistä touhu täällä. Olen viimeiset kolme vuotta festareilla selvinpäin yrittänyt puskea uraa eteenpäin kiukulla ja nyt kun olen täällä vähän kuin hengailemassa niin piti vain vetää pää selväksi.

Elikkä neljännet festarit. Kerronpa edellisistä. 2005 olin juuri päättänyt muuttaa Lontooseen ja matkalaukut pakattuani meninkin Skotlannin kautta kuultuani kivoista festareista. Niiden skaala kyllä ihmetytti. Joka toinen ihminen kadulla on turisti ja käytännössä jokaisen kebabmestan yläkerrassakin on Festival Venue. Tämä on hieno nimitys mikrofonille ja tuolirivistölle. Rakastuin heti kaupunkiin. Kolmen viikon ajan juoksin klubilta toiselle ja pyysin päästä lavalle pikkuhiljaa koomikoihin tutustuen. Kuulin kymmeniä kertoja vitsin "Finnish? That sounds like finnished! haha!" mutta untuvikkotaiteilijana aina teeskentelin rehellistä naurua pitääkseni välit keikkojen vetäjiin.

Vuoden jälkeen 2006 menin festareille vetämään puolen tunnin shown pubin yläkertaan. Päivät meni flaijereita jakaessa ja irtospotteja tehdessä muiden klubeilla. Olin Lontoossa tutustunut niin moneen tyyppiin kahdentoista kuukauden ja parinsadan keikan aikana ettei enää tarvinnut kärkkyä keikkoja. Se mitä tuossa vaiheessa uraa puuttui tosin oli kokemus pitemmän keikan tekemisestä. Oli loistavaa treeniä esiintyä joka ilta puolen tunnin ajan putkeen. Lontoossa pystyin hiomaan yksittäisiä juttuja mutta nyt opin jotain esityksen dramaturgiasta. Tossa kohtaa kannattaa vähän relata, tossa kohtaa kertoa pidempiä juttuja, nyt ois jutella eturivin kaa jne. Kymmenen minuutin keikalla voi kertoa lyhyitä vitsejä mutta pidempi esitys hengittää erilailla. Näillä festareilla oli jo suomalaisseuraa kun sain houkuteltua Ismon mukaan. Esittelin miehen paikallisille ja Ismokin keikkaili paljon päättäen palata festareille.

2007 olin mukana Compilation Showssa elikkä siis tehdään porukalla nelistään. Sen nimi oli Comedy Reserve ja tähän päästäkseen piti karsiutua Lontoossa järjestetyssä kisassa. Spotti oli lyhyehkö, vartin, mutta esiintymispaikka oli hieno. Pubin yläkerran jälkeen tuntui yhtäkkiä kivalta kun oli teatteri, soundimies, radiokuulutukset, kaksi tyyppiä ovella katsomassa lippuja, ja täysiä yleisöjä. Keikat menivät ihan saatanan hyvin mutta jostain syystä arvosteluja tuli vain yksi. Opiskelijalehti three weeks kommentoi negatiivisesti koko showta ja minusta vielä "Tomi Walamies has a lot of jokes but they are all bad". Tämä tuntui hieman surrealistiselta ja muuten koko kuukausi oli hauskaa. Seuraakin oli kun paikalle tulivat kotimaan komiikkaskenestä Ismo, Ida ja Pirjo.

Ja nyt tänä vuonna on kokonainen kommuuni suomalaisia. Jopa nekin tyypit ketkä tulivat vain seuraamaan menoa ovat alkaneet hinkua lavalle pääsyä. Uskon että ensi vuonna sama meno vain jatkuu. En usko palaavani tänne ihan hetkeen kun pitäis yrittää painaa uraa jenkeissä mutta tulevaisuutta on hankala ennustaa. Ehkä joskus. Nyt pitääkin menna flaijeroimaan. Aluksi mulla oli hieno spiikki "Great comedy from Finland! Phenomenal jokes! Top Performers!" Mutta suunnilleen kolmannen krapula-aamun kohdalla lähinnä löntystelin pelokkaita turisteja kohtaan ja ärähdin "Jokes!"