Syvaluotaus

Skotlannista paivaa. Internetkahvilasta puuttuvat skandikirjaimet.

Viikko vierahti nopeasti. Tama on koomikolle unelmamesta kun kokoajan tulee vain keikkailtua, katsottua esityksia ja juteltua koomikkojen kanssa. Helvetin kivaa. Ihan kuin star trek fani isossa konventiossa. Meita on taalla niin paljon etta tunnen itseni normaaliksi. Ei ole ollenkaan friikkia pysayttaa ketaan kesken lauseen kirjoittaakseen muistioon vitsi-idea.

Ennen kuin kasittelen tata mestaa enempaa niin jenkkilasta viela. Mita jai kateen kuukaudesta? Se on ainakin selvaa etta tykastyin kaupunkiin taysin. Yritan muuttaa New Yorkiin ensi vuonna. Ideana on nyt keikkailla Suomessa loppuvuosi ja saastaa rahaa ja sitten lahtea suunnitelmallisesti seikkailemaan. Tama tutkintamatka oli vahan ex tempore tasolla. Aion tulevaisuudessa enemman buukata keikkoja etukateen ja kayttaa hyvakseni kontaktejani. Niita on jo nyt mukavasti kun aina hyvan keikan jalkeen tyonnettiin kayntikortteja kateen. Nykissa on niin paljon komiikkaklubeja etta kysyntaa koomikoille riittaa.

Tosi kivaa oli se etten missaan vaiheessa tuntenut itseani friikiksi. En koomikkona enka suomalaisenakaan. Briteissa joutuu selittelemaan kansalaisuuttaan ja suomessa ammattivalintaa. Manhattanilla kaikki oli "cool". Keikat tuntuivat helpoilta koska paikalliset tuhlasivat lava-aikaa hehkuttamiseen. Oli selvasti tilausta koomikolle joka tekee vaan duuninsa. En siis tarkoita etta joka toisen lauseen pitaisi olla punchline, mutta poistetaan elokuvistakin kaikki kohtaukset jotka eivat kuljeta juonta eteenpain tai syvenna roolihahmoja. Uskon etta hehkutus on kulttuurinen juttu. Jos telkkarista tulee kokoajan pitkia mainostaukoja niin porukka tottuu tayttamaan esitysta ilmalla ja tama on ok.

Elikka uutta jenkkilan matkaa 2009 alussa. Mutta mita teen blogille nyt? Voin jatkaa kirjoittamista Skotlannista ja Suomesta jos porukkaa kiinnostaa. Koomikon elama on jotenkin tallaista: Heraan yheltatoista ja kaannan kylkea. Puoleltapaivin kavelen laptopille ja googlaan itseani seitseman tuntia. Sitten menen keikalle ja takahuoneessa valitan siita kuinka joku muu on paremmassa vaiheessa urallaan vaikka on minua huonompi/parempi ja on tehnyt komiikkaa minua vahemman/kauemmin ja tama on epareilua. Taman jalkeen kuulen skenen uusimmat juorut ja menen kertomaan vitseja lavalle. Jalkeenpain yritan hengata baaritiskilla eteerisen viileasti ja jos joku tulee kehumaan esitysta niin esitan puoliksi yllattynytta, puoliksi vaivaantunutta. Keikan jalkeen takaisin kotiin googlen aareen, tai jos onnistui iskeminen niin googlen aareen kahdestaan.

No jatkan kirjoittamista inspiraation mukaan. Skotlanti: Taalla nakyy viikinkien vaikutus. Paikalliset nayttavat etaisen skandinaaveilta oudolla tavalla. Vaaleaa ihoa riittaa. Niin kuin muuallakin briteissa niin punatukkaisuus on tosi iso juttu. Takalaisittain 'ginger'. Ymmartaakseni tama johtuu muinaisista noitavainoista. Ginger onkin ainoa ryhma jota vastaan saa enaa heittaa rasistisia vitseja. Ei silleen etta kaipaisin rasismia lisaa mutta outoa etta aina pitaa erikseen loytaa joku kohde ja eristaa se. Me vastaan noi.

Keikat ovat menneet ihan hyvin. Kollegoiden Riku ja Rich kanssa vedetaan showta baarin alakerrassa joka paiva. Teemana on etta kaksi suomalaista ja yksi jenkki. Tosin Rich on asunut Suomessa melkein puolet elamastaan. Baari on hieman syrjassa joten enemmisto yleisosta on lokaaleja. Olen muuttanut settia kasittelemaan paikallisia juttuja. En ole viela uskaltanut aloittaa yhtaan keikkaa "Hello England!" mutta eikohan kohta jo napsahda paassa. Toissapaivana sanoin lavalla etta onko teilla muitakin kaupunkeja kuin Edinburgh ja Glasgow ja oli mukavan paheksuneita ilmeita. Pitaapa kiusata lisaa.