Tuhlaajapojan paluu

"Mikä on sun nilkkasukkatilanne?"

Mikään ei palauta itsevarmaa maailmanmatkaajaa yhtä tehokkaasti maan pinnalle kuin äidin luona asuminen. Aina kämpästä poistuessani joudun kertomaan tarkan paluuajan. Noh mikäs tässä. Ainakin on hyvää ruokaa.

Suomesta päivää. Tulin pari vuorokautta sitten takaisin Skotlannista. Lentokentällä aidosti hävetti kun vuolaisin virkailijalle portilla "A bus? I thought we were flying" ja hän huokaisi syvään tavalla joka teki itsestäänselväksi kuinka usein tuota kyseistä vitsiä joutuu kuulemaan. "Just get in the damn bus." sanoi nainen vahvalla skottiaksentilla ja tottelin naama punaisena. Skotlantilaiset naiset eivät kyllä turhia jaksa jauhaa. "Do you like women? I'm single." oli tyylikäs iskurepliikki jonka kuulin 2007 festareilla esityksemme lipunmyyjätytöltä. Oli niin suoraa tekstiä etten osannut sanoa mitään takaisin. Tänä vuonna kun kysyimme naispuoliselta taksikuskilta että onko täällä nyt liian täyttä niin hän vastasi "Just kiss my arse and get in." eikä sanonut sanaakaan loppumatkan aikana. Tuollainen suvereeni auktoriteetti kyllä hiljentää. En yhtään ihmettele miksi skottimiesten kansallispuku on hame.

Festarit oli ihan kivat mutta lopussa tuli sellainen fiilis että nyt riitti. Takaisin kotimaahan. Kuusi viikkoa epäterveellistä ulkona syömistä ja minimaalista liikkumista vie mehut. Ekan kerran kun söin äiskän laittamaa vihannespataa niin elimistö oikein hyrisi tyytyväisyydestä. Olen kyllä niin rapakunnossa että pitää ryhtyä lenkkeilemään. Löysin huoneen Puotilasta ja muutettuani sinne viikon päästä pitääpä etsiä kuntosali lähettyviltä.

Hyvässä kunnossa oleminen on koomikolle tärkeämpää kuin luulisi. Esiintyjä välittää yleisölle energiaa olemuksellaan ja katsojat kyllä huomaavat milloin lavalla oleva tyyppi ei ole läsnä. Stand upissa ei juurikaan pääse piileskelemään minkään naamarin tai hahmon taakse vaan oma fiilis on helposti luettavissa. Oikein huonoina päivinä pystyn jonkun verran feikkaamaan innostumista mutta kyllä parhaat keikat ovat aina olleet silloin kun ei ole tultu liikaa valvottua, ryypättyä tai juotua kahvia. Ennen oikein tärkeitä keikkoja yritän syödä niin orgaanisesti kuin mahdollista parin päivän ajan.

Parhaan keikkavinkin ikinä sain elokuvasta Blow. Siinä Johnny Deppin esittämä huumekuriiri kertoo kuinka ajattelee pelkästään positiivisia asioita ennen kävelemistään tullista läpi. Yritän itse tehdä samaa. Välillä klubikeikoilla joku manaa takahuoneessa kuinka tästä ei tule mitään ja silloin joko häivyn tilasta tai laitan ipodin päälle. Maailma on kiva jos näin vakuutan itselleni. Ne tulee tykkäämään musta!

On Suomessa yksi keikka takana. Esiinnyin On the Rocksin komiikkaillassa keskiviikkona ja tuntui oudolta. Takeltelin sanoissa ja jätin juttuja kesken kun en muistanut miten tämä jatkuu. Alkukankeutta. Suomeksi esiintyminen on kyllä ihan erilaista kuin enkuksi vaikka juttu olisi suoraan käännetty. Komiikassa on niin tärkeää oikea rytmi. Sanoisin että tämä on melkein musiikkia. Usein nauru johtuu enemmän hauskasta ajoituksesta ja painotuksesta kuin sanan antamasta informaatiosta.

Meni kuiteskin riittävän hyvin että sain Rocksista vakiopaikan. Aion olla siellä joka viikko kokeilemassa uutta matskua. On mukavaa saada tällainen vakkarispotti sillä nyt on joku mesta missä testata raakileita. Ei niitä oikein maksullisilla esiintymisillä kehtaa. Ikinä ei oikeen tiedä toimiiko jokin idea ennen kuin sen on sanonut lavalla. Ei vaikka kuinka testaisi juttua kavereilla. Tämä johtuu siitä että esiintymistilanteessa on ihan omanlaisensa jännite ja nauru tulee sillä pelaamisesta.

Nyt eikun buukkaamaan keikkoja. Syksyn kalenterissa on parikyt merkintää ja oon tottunut olemaan sen verran lavalla kuukaudessa. Jos tarvitset huumorimiestä niin

tomi.walamies@gmail.com

Jos taas haluat tulla klubikeikalle katsomaan niin listaan sellaisia

www.myspace.com/tomiwalamies