No disturbance please

Kotiläksyjä! Suosittelen vahvasti aloittamaan katsomalla http://www.youtube.com/watch?v=xtjx-yplqTw







En tiedä mitä reaktioita tuo pätkä aiheuttaa "siviilissä" mutta itse ainakin rupesin miettimään koko häiriköinnin käsitettä. Ensiksi rauhoittelu: jopa hecklereiden luvatussa maassa Englannissa on tuollainen touhu äärimmäisen harvinaista. Huutelu on ihan normaalia ja aina tuntui pikkasen oudolta jälkeenpäin jos ei ketään tarvinnut hiljentää (kerran olin jopa varannut liian vähän materiaalia keikalle kun kukaan ei keskeyttänytkään), mutta tuollainen sinnikkyys vaatii jo taudinkuvauksen.

En ollut yllättynyt että noin kävi juuri Richard Herringille. Hän on mukava mies lavalla ja lavan ulkopuolella mutta silti edustaa hienostoyliopiston kasvattina selkeästi älymystöä. Eli oli jo valmiina jännite bussikuskin kanssa, minkä lisäksi Richarrdin vitsit ovat tulkinnanvaraisia eivätkä avaudu juopolle. En myöskään yllättänyt siitä että "rennon hauska" huutelija yhtäkkiä flippasi täysin kun vitsailtiinkin aiheesta josta hän ei halunnut. On ihan normaalia että joku aluksi heittää provosoivia rasisti- ja sovinistikommentteja ja sitten räjähtää jos vaikka hänen kotipaikkakuntaansa dissataan. Uskoisin tämän johtuvan siitä että kyseessä on auktoriteettikisa jossa hänen koko ajatusmaailmaansa uhataan.

Suomessa on vähemmän häiriköintiä. Samoin jenkeissä. Brittilä on tuossa lajissa ainutlaatuinen. Luokkaerojännitteen lisäksi tätä selittää se että puolet kansasta pitää itseään vitsailijana ja luonnostaan hauskana. Huumori on olennainen osa päivittäistä kommunikointia. Häirikkö hiljenee vasta kun ei usko enää saavansa yliotetta tilanteesta ja kykenevänsä näyttämään supliikkiuttaan. Jenkkihäirikkö taas voi olla täysin tyytyväinen saatuaan väliin yhden kommentin ja pikkasen huomiota esiintyjältä.

Suomessa pahimmat häiriköt ovat niin kännissä että on ihan sama mitä heille sanoo takaisin. Ymmärrystä ei synny. Tapanani on aluksi kerran saada yleisö nauramaan heille, ja seuraavalla häiriköinnillä vain korottaa ääntä ja puhua päälle. Mikrofoni auttaa väittelyssä ja portsari vie sitkeimmät ulos rauhoittumaan. Vähemmän kännisten häiriköiden kanssa taas juttelen hetken ja sitten teen selväksi että show jatkuu.

Yksi keikka oli joulukuussa jossa häiriköinti meni astraaliselle tasolle. Paikkana oli Uudellamaalla sijaitseva lähiökuppila ja ensimmäinen puolisko meni leppoisasti kun yleisö kokoajan puhui sekä MC:n että kahden koomikon päälle. Puoliajalla jengi haki vielä lisää viinaa. Napitin kauluksen ja varauduin taisteluun. Homma lähti tyylikkäästi käyntiin ku huudeltiin ennen ekaa lausetta, sen aikana, ja sen jälkeen naurujen päälle. Yritin heittää pois ajatuksen "mitä teen tässä, musta olisi voinut tulla insinööri" ja painoin eteenpäin.

Hiljensin neljää häirikköä joku kymmenisen kertaa eri tyyleillä. Skriptattu kommentti, impro, päällepuhuminen. Jossain vaiheessa niiden teho loppui kun varsinaisista vitseistä kiinnostunut yleisö alkoi turhautua illan keskeytymiseen. Jatkoin settiä pitäen paussia lähinnä kun paikan omistaja käski häirikköä istumaan tai se lentää pihalle. Toisessa vaiheessa kun kyseistä tyyppiä heitettiin ulos miesporukalla matkan kulkiessa lavan vierestä niin rupesin laulamaan "Järjen veit, ja minusta orjan teit". Joku kommentoi että karaoke alkaa vasta komiikan jälkeen. Kerroin muutaman vitsin, huomasin että aika on täytetty ja kiittäen poistuin.

Näihin tunnelmiin.