Kohtalon syksy

Ja terve taas. Kai näitä voisi selvänäkin kirjoittaa. Kunhan ei tuu tavaksi.

Eniten ehkä ärsyttää just nyt anti-intellektualismi. Vaikuttaa siltä että jos puhuu muusta kuin duunista, viinasta tai urheilusta niin tuhlaa muiden aikaa. Eikö ketään kiinnosta lumihiutaleiden koostumus ja rakenne? Ku ei ne oikeesti oo yleensä symmetrisiä.

Muuten on ollut kiva syksy. Lopetin tän blogin pitämisen koska ideana oli raportoida ulkomaan reissuista, mutta kotokamaralla on pysytty. Aion pysyä jatkossakin varmaan parisen vuotta. Suunnitelmat meni uusiksi kun kuulin ettei Last Comic Standingista, eli jenkkien stand up idolsista, ei järjestetäkään uutta tuotantokautta. Enkä jaksa mennä maahan painamaan open mic sceneä. Suomessa siis. Tositeeveellä onneen tai ei mitään.

Keikkailu on kyllä kivaa maasta riippumatta. Sen oon huomannut että kehä kolmosen ulkopuolella on aina helpommat keikat. Ja muutenkin vähemmän negatiivisuutta ilmassa. Pienessä kaupungissa ei varmaan tarvitse esittää yhtä paljoa. Huvittavaa on ku takahuoneessa jaetaan kollegoiden kaa lähikaupungit, että hauku sä Kouvolaa ja mä Imatraa. Ja aina ihan samat jutut joissa vain vaihtuu yks sana. Lähes aina toimii se että jos jotain pahaa sanoo edeltävästä junapysäkistä niin pidetään jo nerona. Territorialismi on hieno käsite.

Yksittäisiä tapauksia syksystä: Oli keikkaa juuri Kauhajokea seuraavana päivänä, keskiviikkona. Ajattelin että pakko jotain asiasta mainita niin kiersin hyvin kaukaa seuraavalla kaskulla: "Viimeaikaisia uutisia muuten kommentoimatta täytyy vaan sanoa että joskus tuntuu siltä että Suomessa on enemmän pahoinvointia kuin katolisessa maassa aamupahoinvointia." Juttu toimi ja yleisö näytti rauhoittuneen nyt kun joku ylipäätään mainitsi asiasta. Kissa oli pöydällä ja sit poistettu, keikka voi jatkua.

Kauhajoesta vielä sen verran että yleensä olen äärimmäisen mediakriittinen mutta tällä kertaa olin aidosti otettu siitä kuinka vähän tapausta hehkutettiin. Nopea raportointi, sit viikon verran jälkipuintia, ja sit käytännössä maton alle. Liika tapahtuman uutisointi vaan lisää noita tapauksia koska sankarikuolemaa ne ampujat hakevat.

Syksyn aikana jouduin myös tähänastisen elämäni oudoimpaan tilanteeseen. Olin keikalla kaverin kaa ja lievästi sanottuna hänellä sujui mua paremmin. Esiintyjänä en sais syyttää tilannetta mutta välillä nyt vaan on silleen että umpikänniselle porukalle sopivat energiset panojutut paremmin kuin älykkäät vitsit. Py-sy kah-den ta-vun sa-nois. Keikan jälkeen ku menin hotellihuoneeseen niin siellä oli kaverini alasti sängyllä, vieressään alaston keikalta isketty nainen ja he kinastelivat minun koomikkotaidoistani. En aidosti tiennyt miten tähän pitää suhtautua. Rupesin tsekkaamaan laptopilla maileja ku vierestä kuului tiukkaa kritiikkiä. Kumpikaan ei edes mitenkään reagoinut siihen että saavuin huoneeseen. Jonkin ajan jälkeen he alkoivat keskittyä muihin aktiviteetteihin ja pääsin viimein nukkuumaan.

Lisää raportointia seuraa.