Morjens. Syyskauden keikkakiire alkaa helpottaa ja jatkan mahdollisesti tätä blogia tulevaisuudessa. Näin alkuun voisin promootiomielessä listata kaikki youtubepätkäni lyhyine kuvauksineen. Näistä olen jo aikaisemmin osan pistänyt, mutta kertaus on opintojen äiti.
http://www.youtube.com/watch?v=6rUgQlQg4ps
Kuopion komiikkafestivaaleilla kesällä 2009 pääsin esiintymään viittomakielen ekspertin kääntäessä simultaanisesti esityksen. Yritin olla kiusaamatta Millaa liikaa mutta aina välillä tuli moikattua. Tulkeilta usein kysytään kirosanoja, mutta takahuoneessa yritin olla erilainen ja kysyin mikä on Papua-Uusi Guinea...Se käännetään ihan vaan sanoilla papu, uusi ja Guinea.
http://www.youtube.com/watch?v=BhH5SZmDfBQ&feature=PlayList&p=241385D8FAF771E3&index=0&playnext=1
Jenkkikaverini Yannis Pappas kuvasi kolme tuntia minua hautausmaalla ja leikkasi siitä vitsipläjäyksen. En tiedä hirveesti alasta mutta silti editointi on erittäin hyvin tehty. Tein puolisen tuntia materiaalia ja Yannis valkkasi aika paljon uskontojuttuja. Ehkä nämä sopivat kuvauspaikan teemaan.
http://www.youtube.com/watch?v=O6tOe7HWnK8
http://www.youtube.com/watch?v=QfWj3G7HfG0&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=igmHVbc6e3k&feature=related
Sketsitrilogia. Esiintymässä koomikoita, kuvaajina ja editoimassa Olli Viitasalo ja Ari Kärkkäinen. Vitsien taso on vaihtelevaa, valaistus onnistuu ajoittain. Näitä oli tosi hauska pistää kasaan ja kokemus oli hyödyllinen oppitunti. Noita yhdistämällä voisi saada tiukan viisiminuuttisen jolla voisi mahdollisesti lähestyä tuotantoyhtiötä. Isoin opetus oli KISS (keep it simple stupid). Pidemmät sketsit eivät toimi niin hyvin kuin luulisi koska ruutuminuutti on piiiiitkä.
http://www.youtube.com/watch?v=As9QESJWKmM
Jonin ja kavereiden kanssa tehty sketsirykelmä johon pääsin kirjoittamaan muutaman, sekä esiintymään. Tästä tuli innoitus tehdä Työväenluokattomia.
http://www.youtube.com/watch?v=W0T7BKfhCuU&feature=related
Porin keikalla 2008 kuvattu. Klubi on lempipaikkojani. Menen sinne keväällä 2010 tekemään sooloesityksen. Loistava mesta.
http://www.youtube.com/watch?v=KZhym0MfnrA
Yanniksen kuvaama pätkä jossa olen puhelinseksiä myymässä ja Jason Rouse soittaa. Tämä ei välttämättä aukea suomalaisille, mutta olen saanut ulkomaalaisilta palautetta että rauhallinen kansanluonteemme on hauskaa katsottavaa.
Millainen oli vuosi 2009? Tein melko paljon keikkoja. Sain sen verran uutta matskua kirjoitettua ettei pidemmillä keikoilla tarvinnut käyttää tarinoita ulkomaanmatkoista. Tästä oli etua, sillä yleisö aina mieluummin kuuntelee asioita jotka ovat lähempänä omaa elämänpiiriään. Tein myös kolme kertaa sooloesityksen eli tunnin vedon. Tämä oli aidosti pelottava kokemus mutta tuntui menevän joka kerta hieman paremmin.
Tavoitteita vuodelle 2010: Pakko olisi jossain vaiheessa hankkia medianäkyvyyttä. Periaatteessa koomikko voi olla ihan perusduunari, eli kiertää klubeja ja tienata sillä elannon. Käytännössä mikä tahansa julkisen profiilin lisäys auttaa ihan saatanasti. Se neliö siellä sun olohuoneessa voi tehdä vaikka Jethrosta seksisymbolin. Syy tähän on se, että aivomme eivät erota julkkiksia kavereista. Evoluutio tapahtuu hitaasti ja julkisuus on uusi asia. Kadulla kun näet tv-henkilön niin samat lohkot aktivoituvat kuin nähdessäsi bestiksen.
Jos löytyy kirjoittamisen aiheita niin pistän tänne. Jos kiinnostaa koomikon elämä, niin voit laittaa aiheita ja kysymyksiä tänne. Vastaan parhaani mukaan.
Tomi
tiistai 15. joulukuuta 2009
maanantai 16. maaliskuuta 2009
Elämä ja sisältö
Ei silleen että ois tylsää, mutta eilen opettelin metropysäkin karkkiautomaatin tuotteiden hintoja ulkoa ja tänään menen verenluovutukseen.
perjantai 6. helmikuuta 2009
Vitsejä mikrofoniin lavalla yleisön edessä
Mulla on tapana kuvailla kauhukeikkoja blogissa. Lähinnä siksi että niistä saa parempia tarinoita. Ihan joka keikka ei tosin ala ahdingosta ja pääty yksin nurkassa itkemiseen.
http://www.youtube.com/watch?v=W0T7BKfhCuU
Clipin lyhyyden syynä on että se on promovideo, eli kiireinen tilaaja voi nopeasti nähdä minkästyylinen mies on tulossa.
http://www.youtube.com/watch?v=W0T7BKfhCuU
Clipin lyhyyden syynä on että se on promovideo, eli kiireinen tilaaja voi nopeasti nähdä minkästyylinen mies on tulossa.
tiistai 20. tammikuuta 2009
Tyypillinen yötilitys
Kello kolme yöllä. Ei nukuta yhtään. Jännittää huominen kirjoitussessio. Ideana on miettiä sketsejä Työväenluokattoman toiseen osaan.
Stand up nyt on sitä mitä on. Alkaa olla sen verran rutiinia ettei keikat oikeen jännitä. Tai no joku puolisen tuntia ennen lavalle menoa alkaa puhe vähentyä ja pulssi nousta muttei enää ole aamusta saakka vatsa sekaisin. Ekana koomikkovuotena laihduin yli kymmenen kiloa osittain siksi etten vaan uskaltanut syödä. Paino on nyt tullut takaisin niin pitää keksiä uusia stressin lähteitä. Tämä saattaa olla jopa vaarallisempi tapa laihduttaa kuin Atkins.
Ekan sketsinauhan teko oli kivaa ja jännää mutta kaikesta eniten stressasin palautetta. Sitä on tullut eri kautta melko lailla ja laidasta laitaan. Suurin osa tutuilta mikä tavallaan tarkoittaa silkkihansikkaita mutta myös turhan aggression puutetta. Eniten on kritisoitu äänen laatua. Siihen pitää ensi kerralla kiinnittää enemmän huomiota. Luulin että puomimikki pelastaa mutta silti pitää tarkkaan katsoa kaikki tilanteet ja puhua kovempaa kuin ilmastointihulina tai liikenne. Kuvan laadusta ei ole huomautettu elikkä valotus toimi. Kuvaajaporukkana toimineet Ari ja Olli tekivät loistavaa työtä.
Toinen kritiikin aihe, mistä yllätyin vielä enemmän, oli että sketsit olivat ihan kivoja mutteivat kovin erikoisia. Jopa konventionaalisia. Itse asiassa olin pelännyt vastakkaista. Luulin että stand up pätkä olisi liian outo ja unicef dissaus liian rankka sketsisarjaan. Alistuva lehmä liian sovinistinen ja Dalai Lama halpahallin pyyhkeellä liian budjettikamaa. Mutta näistä ei ole valittanut kukaan. Elikkä ensi kerralla pitää vaan enemmän luottaa omaan visioon ja tehdä niin itsensä näköistä kamaa kuin mahdollista. Konventioita ei tarvitse pohtia. Tämä on nyt jälkeenpäin ilmiselvää sillä samalla lailla stand uppikin toimii. Sketsiuntuvikkona on vaan helpompi katsoa edeltäjiä kuin luottaa omaan juttuun.
Stand uppia on takana kohta viisi vuotta ja vieläkin välillä lavalla tuntuu siltä kuin en saisi kommunikoitua omaa näkemystäni selvästi. Toivottavasti sketseissä tapahtuu edistystä nopeammin. Jännittää. Tästä tulee kiva kevät. Eiku kamaa purkkiin ja tuubiin.
Stand up nyt on sitä mitä on. Alkaa olla sen verran rutiinia ettei keikat oikeen jännitä. Tai no joku puolisen tuntia ennen lavalle menoa alkaa puhe vähentyä ja pulssi nousta muttei enää ole aamusta saakka vatsa sekaisin. Ekana koomikkovuotena laihduin yli kymmenen kiloa osittain siksi etten vaan uskaltanut syödä. Paino on nyt tullut takaisin niin pitää keksiä uusia stressin lähteitä. Tämä saattaa olla jopa vaarallisempi tapa laihduttaa kuin Atkins.
Ekan sketsinauhan teko oli kivaa ja jännää mutta kaikesta eniten stressasin palautetta. Sitä on tullut eri kautta melko lailla ja laidasta laitaan. Suurin osa tutuilta mikä tavallaan tarkoittaa silkkihansikkaita mutta myös turhan aggression puutetta. Eniten on kritisoitu äänen laatua. Siihen pitää ensi kerralla kiinnittää enemmän huomiota. Luulin että puomimikki pelastaa mutta silti pitää tarkkaan katsoa kaikki tilanteet ja puhua kovempaa kuin ilmastointihulina tai liikenne. Kuvan laadusta ei ole huomautettu elikkä valotus toimi. Kuvaajaporukkana toimineet Ari ja Olli tekivät loistavaa työtä.
Toinen kritiikin aihe, mistä yllätyin vielä enemmän, oli että sketsit olivat ihan kivoja mutteivat kovin erikoisia. Jopa konventionaalisia. Itse asiassa olin pelännyt vastakkaista. Luulin että stand up pätkä olisi liian outo ja unicef dissaus liian rankka sketsisarjaan. Alistuva lehmä liian sovinistinen ja Dalai Lama halpahallin pyyhkeellä liian budjettikamaa. Mutta näistä ei ole valittanut kukaan. Elikkä ensi kerralla pitää vaan enemmän luottaa omaan visioon ja tehdä niin itsensä näköistä kamaa kuin mahdollista. Konventioita ei tarvitse pohtia. Tämä on nyt jälkeenpäin ilmiselvää sillä samalla lailla stand uppikin toimii. Sketsiuntuvikkona on vaan helpompi katsoa edeltäjiä kuin luottaa omaan juttuun.
Stand uppia on takana kohta viisi vuotta ja vieläkin välillä lavalla tuntuu siltä kuin en saisi kommunikoitua omaa näkemystäni selvästi. Toivottavasti sketseissä tapahtuu edistystä nopeammin. Jännittää. Tästä tulee kiva kevät. Eiku kamaa purkkiin ja tuubiin.
lauantai 17. tammikuuta 2009
tiistai 6. tammikuuta 2009
Poliittisesti epäkorrekti vitsi
Venäläinen onnenpyörä:
- Vjalitsen kjirjaimen jii!
- Njet, ei yhtjäkään.
- Eikjö ollenkjaan?
- Ei todjellakjaan.
- Vjalitsen kjirjaimen jii!
- Njet, ei yhtjäkään.
- Eikjö ollenkjaan?
- Ei todjellakjaan.
maanantai 5. tammikuuta 2009
Melkein sukua julkkikselle
Meitsi on nähny Chris Rockin! Oon sua kovempi.
Tämä kaikki tapahtui tasan vuosi sitten. Olin esiintymässä Lontoon parhaalla klubilla Comedy Storessa. Kuulostaa paremmalta kuin onkaan. Siellä on joka showssa yksi open spot, untuvikko, joka on "lupaava uusi kyky" elikkä kymmenen minuuttia ilmaisia vitsejä klubille. Jotakuinkin kaikki hengittämiseen kykenevät Lontoon koomikot ovat esiintyneet kyseisessä tilanteessa. Alitajuisesti tiesin kaiken tämän mutta olin silti täynnä adrenaliinia. Tänään musta tulee tähti! Meen lavalle, hurmaan kaikki ja ratsastan auringonlaskuun. Varatkaa punainen matto ja teurastakaa kylän ainoa härkä.
Saavuttuani mestoille soundiäijä tuli kertomaan kuinka kaikki esiintyjät joutuvat lyhentämään settiään yllätysesiintyjän takia. Pienen suostuttelun jälkeen sain kuulla kyseessä olevan Chris Rockin. Hänellä on viikon päästä videoitu keikka suurella Apollo teatterilla ja nyt mies oli täällä testaamassa materiaalia. Silloin tajusin että oma unelmamestani, Comedy Store, on oikealle tähdelle pelkkä treeniklubi.
Olin itse ekalla puoliskolla ja meni ihan ok. Olin enemmän keskittynyt Rockin tapaamiseen kuin itse esitykseen. Puoliajalla idolini saapui suht pieneen takahuoneeseen kymmenen(!) hengailijan kanssa. Melkoinen entourage, ajattelin, kunnes kurkistin ovesta ulos ja siellä oli kolkyt tyyppiä jonottamassa. Mitäs helvettiä. Ymmärrän että bändeillä on iso määrä roudareita mukana mutta mihin koomikon täytyy lennättää neljäkymmentä ihmistä yli Atlantin? Yksi tekee sound checkiä ja 39 kääntelee stereoita? Barack Obamalla on vähemmän turvamiehiä kuin koomikolla.
Koko porukka käyttäytyi kuin yhtenäinen lauma, puhuen samoista asioista ja seisten samassa asennossa. En ole ikinä nähnyt mitään tuollaista. Myöhemmin Chrisin esiintyessä kaikki katsoivat hypnotisoituna lavalle ja hymyilivät lakkaamatta. Pakosti tuli mieleen että tehän ootte kuulleet noi jutut kymmeniä kertoja, relatkaa ja vetäkää bisseä. Bändärinä olo on rankkaa duunia.
Chris tuli kohteliaasti esittelemään itsensä kaikille takahuoneessa. Hän oli hyvin asiallinen ja herrasmiesmäinen tiedustellen kunnioittavasti brittilän skenestä. Samalla aikaa miehen lämmittelijäkoomikko katsoi mua ja illan isäntää pari minuuttia kovasti miettien. Sitten hän tuli lähemmäs, kätteli isäntää ja poistui takavasemmalle. Olen kuullut jenkkilän skenen tiukasta nokkimisjärjestyksestä mutta tossa menee kyllä elämä hukkaan kun pitää kiukulla varoa ettei vain koske open spottiin.
Välihuomio: Open spot, open mic, ensikertalainen, nyyppä, hylkiö, potentiaalinen lavakuolema, aloittelija, tyhjä aika, suoraan kurssilta, wannabe, luuseri. Rakkaalla koulukiusatulla on monta nimeä. En yhtään kadehdi juuri stand upin pariin tulleita sillä kauhut eivät lopu lavalla. Joskus takahuoneessakin on tukalaa olla. Suosittelen lajista kiinnostuneita käymään kurssin ihan vaan sen takia että siellä tutustuu samassa tilanteessa oleviin ja pääsee esiintymään heidän kanssaan pari ekaa kertaa. Itse olisin tällaisen aikoinaan käynyt jos olisin tiennyt missä niitä on. Suomessa on ole havainnut kovin pahaa mopotusta, lähinnä keikan jälkeen työnnetään neuvoja kurkusta alas väkisin kun amatööri haluaisi hetken rauhaa. Itse tajusin aika pian että kun kokenein koomikko puhuu takahuoneessa niin kannattaa olla kunnioittavasti hiljaa ja nyökkäillä. Säästyy ongelmilta. Ehkä joskus minusta tulee tuo viisas pöllö joka kertoo sotatarinoita.
Takaisin Lontooseen. Chris kyseli MC:ltä miten ilta on mennyt tähän asti. "This is Saturday early show, right? It should be easy. In New York the first show on Saturday is so easy, my mother could do a spot!" Johon vastasin välittömästi, kysymättä: "Has your mother done a spot?" Chris pysähtyi, katsoi minua hitaasti, ilmeellä joka on jotain ärtyneen ja äimistyneen väliltä. "No. My mother does not do comedy. What I meant was, the show is so easy, she could go on stage and succeed." Jossain kaukaisuudessa rautalanka vääntyi itsestään.
Tukala hiljaisuus. Isäntä katsoi minua kuin tunaroivaa lasta ja Chris tuijotti liikkumatta. Hikoilin. Huoneeseen mahtuneet bändärit katsoivat minua halveksuen. Sekunnit matelivat. Lopulta Chris hitaasti kääntyi takaisin varsinaiseen keskusteluun ja pääsin hengittämään. Poistuin huoneesta ja katsoin staran esiintymisen kaukaa baarin screeniltä laittikokista tykittäen.
Yhteenveto: Itse keikka meni ihan hyvin mutta suuren sankarini edessä delasin täysin.
Tämä kaikki tapahtui tasan vuosi sitten. Olin esiintymässä Lontoon parhaalla klubilla Comedy Storessa. Kuulostaa paremmalta kuin onkaan. Siellä on joka showssa yksi open spot, untuvikko, joka on "lupaava uusi kyky" elikkä kymmenen minuuttia ilmaisia vitsejä klubille. Jotakuinkin kaikki hengittämiseen kykenevät Lontoon koomikot ovat esiintyneet kyseisessä tilanteessa. Alitajuisesti tiesin kaiken tämän mutta olin silti täynnä adrenaliinia. Tänään musta tulee tähti! Meen lavalle, hurmaan kaikki ja ratsastan auringonlaskuun. Varatkaa punainen matto ja teurastakaa kylän ainoa härkä.
Saavuttuani mestoille soundiäijä tuli kertomaan kuinka kaikki esiintyjät joutuvat lyhentämään settiään yllätysesiintyjän takia. Pienen suostuttelun jälkeen sain kuulla kyseessä olevan Chris Rockin. Hänellä on viikon päästä videoitu keikka suurella Apollo teatterilla ja nyt mies oli täällä testaamassa materiaalia. Silloin tajusin että oma unelmamestani, Comedy Store, on oikealle tähdelle pelkkä treeniklubi.
Olin itse ekalla puoliskolla ja meni ihan ok. Olin enemmän keskittynyt Rockin tapaamiseen kuin itse esitykseen. Puoliajalla idolini saapui suht pieneen takahuoneeseen kymmenen(!) hengailijan kanssa. Melkoinen entourage, ajattelin, kunnes kurkistin ovesta ulos ja siellä oli kolkyt tyyppiä jonottamassa. Mitäs helvettiä. Ymmärrän että bändeillä on iso määrä roudareita mukana mutta mihin koomikon täytyy lennättää neljäkymmentä ihmistä yli Atlantin? Yksi tekee sound checkiä ja 39 kääntelee stereoita? Barack Obamalla on vähemmän turvamiehiä kuin koomikolla.
Koko porukka käyttäytyi kuin yhtenäinen lauma, puhuen samoista asioista ja seisten samassa asennossa. En ole ikinä nähnyt mitään tuollaista. Myöhemmin Chrisin esiintyessä kaikki katsoivat hypnotisoituna lavalle ja hymyilivät lakkaamatta. Pakosti tuli mieleen että tehän ootte kuulleet noi jutut kymmeniä kertoja, relatkaa ja vetäkää bisseä. Bändärinä olo on rankkaa duunia.
Chris tuli kohteliaasti esittelemään itsensä kaikille takahuoneessa. Hän oli hyvin asiallinen ja herrasmiesmäinen tiedustellen kunnioittavasti brittilän skenestä. Samalla aikaa miehen lämmittelijäkoomikko katsoi mua ja illan isäntää pari minuuttia kovasti miettien. Sitten hän tuli lähemmäs, kätteli isäntää ja poistui takavasemmalle. Olen kuullut jenkkilän skenen tiukasta nokkimisjärjestyksestä mutta tossa menee kyllä elämä hukkaan kun pitää kiukulla varoa ettei vain koske open spottiin.
Välihuomio: Open spot, open mic, ensikertalainen, nyyppä, hylkiö, potentiaalinen lavakuolema, aloittelija, tyhjä aika, suoraan kurssilta, wannabe, luuseri. Rakkaalla koulukiusatulla on monta nimeä. En yhtään kadehdi juuri stand upin pariin tulleita sillä kauhut eivät lopu lavalla. Joskus takahuoneessakin on tukalaa olla. Suosittelen lajista kiinnostuneita käymään kurssin ihan vaan sen takia että siellä tutustuu samassa tilanteessa oleviin ja pääsee esiintymään heidän kanssaan pari ekaa kertaa. Itse olisin tällaisen aikoinaan käynyt jos olisin tiennyt missä niitä on. Suomessa on ole havainnut kovin pahaa mopotusta, lähinnä keikan jälkeen työnnetään neuvoja kurkusta alas väkisin kun amatööri haluaisi hetken rauhaa. Itse tajusin aika pian että kun kokenein koomikko puhuu takahuoneessa niin kannattaa olla kunnioittavasti hiljaa ja nyökkäillä. Säästyy ongelmilta. Ehkä joskus minusta tulee tuo viisas pöllö joka kertoo sotatarinoita.
Takaisin Lontooseen. Chris kyseli MC:ltä miten ilta on mennyt tähän asti. "This is Saturday early show, right? It should be easy. In New York the first show on Saturday is so easy, my mother could do a spot!" Johon vastasin välittömästi, kysymättä: "Has your mother done a spot?" Chris pysähtyi, katsoi minua hitaasti, ilmeellä joka on jotain ärtyneen ja äimistyneen väliltä. "No. My mother does not do comedy. What I meant was, the show is so easy, she could go on stage and succeed." Jossain kaukaisuudessa rautalanka vääntyi itsestään.
Tukala hiljaisuus. Isäntä katsoi minua kuin tunaroivaa lasta ja Chris tuijotti liikkumatta. Hikoilin. Huoneeseen mahtuneet bändärit katsoivat minua halveksuen. Sekunnit matelivat. Lopulta Chris hitaasti kääntyi takaisin varsinaiseen keskusteluun ja pääsin hengittämään. Poistuin huoneesta ja katsoin staran esiintymisen kaukaa baarin screeniltä laittikokista tykittäen.
Yhteenveto: Itse keikka meni ihan hyvin mutta suuren sankarini edessä delasin täysin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)